lauantai 6. toukokuuta 2017

Olen löytänyt rauhan kirjoittamisen suhteen

Vihdoin olen rauhoittunut tän blogin suhteen, enkä tiedä itsekään mistä se johtuu. Jokin aika sitten mulla oli pienoinen paniikki etten keksi mitään kirjoitettavaa, googlettelin sopivia teksti ideoita hyvin usein. Muutamia ideoita löytyikin ihan googlettamalla ja ne olenkin jo julkaissut. Olen oivaltanut että kun ideoita on enemmän voi julkaista vaikka joka päivä tekstin, kun kirjoitettavaa on vähemmän voi julkaista harvemmin - hyvin järkevää:) Jossain vaiheessa seurailin blogin kävijämäärää hyvinkin aktiivisesti - välillä jopa pakkomielteisesti. Jos kävijöitä oli paljon koin olevani hyvä ja jos kävijöitä oli vähän koin olevani huonoa. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvin hyvin hassua ja outoa. Enkä tiedä mistä tämä johtui. Ajattelin myös paljon sitä että mitä lukijat haluisivat lukea minun blogissani. Toki ajattelen tätä vieläkin, mutta vain sen kannalta että millaisista teksteistä itse tykkäisin lukea. 
Tämän rauhan löytäminen on tapahtunut pikkuhiljaa ja aivan itsestään, olo on jotenkin hyvin helpottunut. Teen tekstin silloin kun siltä tuntuu <3 Silti olen aina kuitenkin tehnyt tätä blogia itseäni varten ja antanut "sen hetkisen kaikkeni" jokaiseen tekstiin. 
Välillä "avoimen päiväkirjan" kirjoittaminen on ollut hyvinkin haastavaa ja tunteet hyvin ristiriitaiset. Sitä haluaisi avata vielä enemmän niitä syvimpiä tuntoja muttei uskalla koska täällä esiinnyn omalla naamalla ja tekstit ovat julkisia. Toisaalta taas tuntuu että on antanut itsestään liikaa. Ajottain käy myös mielessä että olisimpa se anonyymi kirjoittanut jonka henkilöllisyyttä ei kukaan tiedä niin voisin kirjoittaa hyvinkin avoimesti. Kaikesta huolimatta olen löytänyt tässäkin asiassa kultaisen keskitien, kerron sen verran kun hyvältä tuntuu. En kuitenkaan kadu että kirjoitan omalla nimelläni, omalla naamallani ja minut on suhteellisen helposti tunnistettavissa teksteistäni. 
Tekstien kirjoittaminen tuntuu pääasiassa terapeuttiselta. 

Tämä ei ehkä liity varsinaisesti aiheeseen, mutta kun blogia aloitin kirjoittamaann yhdessä Heidin kanssa. En ajatellut että joskus kirjottaisin vielä blogia yksin, ajatus yksin kirjottamisesta tuntui vieraalta, pelottavalta ja yksinäiseltä. Yhdessä on helpompi pallotella ideoita ja tehdä päätöksiä. Yhdessä tekeminen on minulle aina ollut hyvin tärkeää <3 Olen aina ollut hyvin vahvasti tiimi- pelaaja. Kyllähän tämä ajatus yksin kirjoittamisesta on vieläkin hieman vieras, mutta olen ajatukseen pikkuhiljaa tottunut. Me aloitettiin yhdessä ja tehtiin tämä kauan yhdessä joten teen tätä nyt ensimmäistä kertaa oikeasti yksin. Kyllä mä silti toivon että me tehtäisiin tätä vielä joskus yhdessä - jossakin muodossa <3 Kiitos Heidi <3 
En myöskään ajatellut että blogin kautta löytäisin ystäviä, vaki kommentoijia/lukijoita ja niitäkin olen saanut. Kiitos kaikille <3 Jonain päivänä vielä tapaamme kasvotusten <3 En myöskään ajatellut että saisin tehdä blogiyhteistyötä jonkun yrityksen kanssa - Kiitos Color4care. Tottakai minä edellä mainituista asioista "salaa haaveilin" että kävispä niin, sitä en voi kieltää. Nyt olen super onnellinen kun näin on käynyt varsinkin noista ystävistä ja vaki kommentoijista/lukijoista.



6 kommenttia:

  1. Ihana ja viisas teksti!<3 Niin kiva kuulla että olet saanut rauhan tämän kirjoittamisen kanssa. Mielestäni blogin kirjoittamisen ei pitäisi olla "pakkopullaa", vaan lähteä itsestä. Välillä on tottakai niitä aikoja kun ei vaan ole niin paljon sanottavaa, kun taas välillä sitä sanottavaa on liikaakin :D On ollut tosi ihana tutustua näin blogien välityksellä!<3 Ja toivon että pidät kiinni tämänhetkisestä tunteestasi tätä kirjoittamista kohtaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä tunteesta kiinni <3 Kiitos samoin, ihana ollut tutustua sinuunkin Vanessa :)

      Poista
  2. Olipas mukavaa luettavaa tämä teksti! <3 Itsestä sen kirjoittamisen pitää lähteä enkä usko, että ainakaan vakituiset lukijat lähtevät pidemmänkään tauon takia. Ittellä oli edellisessä blogissa useamman kuukauden taukoja ja silti ne vakilukijat pysyivät mukana. Satunnaisten lukijoiden määrään se varmaan vaikuttaa, mutta onko sillä nyt sitten oikeasti väliä. Jos blogi on vain harrastuksen asemassa, niin ei pitäisi olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kulkija <3 Asia on kyllä oikeasti noin kun sanot:)

      Poista
  3. Asiallinen teksti ja mukavaa itsensä tutkiskeluakin!

    Juuri näin, lukijat kyllä odottaa, että asiaa tulee. Ennemmin asiaa vähän harvemmin kuin pelkkiä pakollisia "täytepostauksia". Välillä on kiva lukea hömppää, pikaiset kuulumiset yms, mutta eniten aina odottaa sitä kunnon postausta. Olen kirjoittanut toisessa aiheessa blogia 5 vuotta, mutta koska täydellinen koukuttumistyyli kirjoitustaidoistani puuttuu, on sielläkin ollut lukijoita aina vain +-30. Eikä se haittaa yhtään! Yleensä nämä on sitten aktiivisia ja monipuolisia kommentoijia. Toisaalta siitä tiedän, että blogia oikeasti luetaan eikä vain listoilla roikuta. Eikä tule ikinä 100 anonyymiä viestiä joissa lukee "tsemppiä" ja joihin ei voi oikein vastata muuta kuin "kiitos", vaikka toki olisi välillä joskus saada niitäkin :D Mut keskustelu on se, jota mä arvostan bloggaajissa eikä juuri vähäpätöisiä "kiva, kiitti" vastauksia jotka ei tunnu yhtään henkikökohtaiselle vaan automaattivastaukselta. Tämä ongelma on usein niissä blogeissa, joissa pyöritään parin sadan paremman puolen olevilla lukijoilla :)

    Lennu / sopimattomasti lihava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lennu :) On mukava saada palautetta kirjoittamisesta!
      Olen juuri pyrkinyt kirjoittamaan hömppää, pikaisia kuulumisia ja välillä sitten niitä kunnon postauksiakin. Fiiliksen mukaan:)
      Aikaisemminkin olen tainnut kommentoida sinulle, että tyylisi kirjoittaa on hyvin persoonallinen ja sinulle on hauskat otsitkot. Itsellä otsikoiden keksiminen on aina se vaikein osuus, en tiedä miksi.
      Saako kysyä mistä aiheesta kirjotat toista blogia?
      Olen samaa mieltä tuosta keskustelusta blogissa, vaikka toki sitä tulee välillä vastattua vähän tylsästi ja lyhyesti.
      -Laura-

      Poista

Rapunzel